Tästäkö se alkaa?

Taidan olla väärässä… ensimmäistä kertaa ikinä, tietenkin! Saan sittenkin aikaiseksi, kun vain olen luova ja järjestän aikaa itselleni ja tekemisilleni.

Olen jo pitkän aikaa ihastellut virkattuja mattoja, jotka on tehty paksusta kuteesta. Lankakorini on pullistellut trikookuteita, joita piti hankkia heti kun löysin maton ohjeen Virkkuri-kirjasta. Virkkaaminen on yksi harvoista käsintyön muodoista, jota olen opetellut jo jonkin aikaa ja osaan perussilmukat, joten lähdin yrittämään mattoa. Kuten moni on todennut, paksulla kuteella ja koukulla virkkaaminen oli hauskaa ja helppoa. Tulostakin alkoi syntyä välittömästi. Kieli rullalla ohjetta tulkitessa ja silmukoita pyöritellessä haaveilinkin jo seuraavan maton virkkauksesta ja mielessäni shoppasin jo seuraavia kuteita. Matto edistyi ja painoakin alkoi kertyä niin että sen tunsi käsivarsissa asti. Viimeinen kierros tuntui kestävän ikuisesti. Mattoa oli jo keskeneräisenä moneen kertaan aseteltu lattialle ja sovitettu jalan alle.

image

Ylpeänä katselin ensimmäistä varsinaista käsityöprojektiani joka oli viimeistä silmukkaa myöden valmis ja mietin minne sen laittaisin. En ole vielä keksinyt. Ajattelin että se olisi hauska keinutuolin alla, mutta on vähän liian pieni siihen tarkoitukseen, joten nyt se ajelehtii sinne tänne olohuoneen lattiaa ja yrittää väistellä potalle harjoittelevan tyttösemme vahinkoja. Ehkä vielä joku päivä osaan jatkaa sitä niin että saan siitä sopivan kokoisen keinutuolille.