Kässämessusuunnistusta.

Perjantai-lauantai -välisenä yönä ei uni meinannut millään tulla. Mua jänskätti. Seuraavana aamuna odotti aikainen nousu ja lähtö kädentaitomessuille. Mitä kaikkea sieltä löytäisinkään?  Heräsin viiden huitteilla, nappasin kaksi banaania mukaani ja lähdin matkaan. Kaiken lisäksi päätin matkustaa bussilla, jotta saisin vähän seikkailun tuntua heti alkuun ja onhan autolla ajaminen tylsää yksin (ja juna aivan törkeen kallis). Matkustelin siis OnniBussilla Tampereelle, pitkästä aikaa yksin vieraaseen kaupunkiin. Seikkailu jatkui, kun piti kahdella nyssellä suunnistaa kohti Pirkkahallia. Onneksi Tamperelaiset ovat mukavia, joten pääsin perille suht kivuttomasti. Hallin edessä olevan parkkipaikan automäärästä päättelin jo, etten ole aivan yksin messuilemassa. En ollut.

Vaikka messuilla käynti ei ole minulle täysin uusi juttu, ensinäkymä hallin sisään oli jotain huikeaa. Käsityökojuja silmänkantamattomiin. Hengitin syvään ja lähdin tekemään löytöjä. Ensimmäisessä myyntipisteessä törmäsin kylttiin, jossa  kiellettiin tuotteiden valokuvaaminen. Selvä se, mutta onneksi useimmissa paikoissa valokuvaaminen oli sallittua. Tässä muutamia kuvamuistoja messuilta…

Voi niitä lankahyllyjä! Karkkivärejä, toinen toistaan pehmeämpiä! Lankoja löytyi moneen lähtöön. Ensimmäisenä vastaantullut kerä oli valloittava, mutta siitä olisi tuskin kovin montaa silmukkaa saanut. Kyseessä siis nukkekotikokoista käsityötä.

lankakollaasi

Lankavan farkunvärisen trikookuteen missasin, mutta Aade Longilta lähti mukaan käsinvärjätty punasävyinen lanka, josta ajattelin tehdä jotain jouluksi. Lentävän Lapasen lankaseinän herkkuvärejä ihastelin pitkän tovin.

aadelonglanka

Osuin Idealavalle juuri kun Molla Millsin haastattelu oli käynnissä. Virkkuri 2 löytyy jo omasta kirjahyllystäni. Ostin sille kaveriksi Virkkuri 1:n. Kolmosta en uskaltanut, sillä
mollamills_haastattelusitä olen jo toivonut joulupukilta. Kirjailija oli mukavan oloinen ja asialleen omistautunut käsityöläinen. Kertoi suunnittelevansa seuraavaksi Virkkuria lapsille ja sen jälkeen etnoVirkkuria. Taitaa joulupukki saada minulta postia tulevinakin vuosina. Mollalla oli myös hauskoja tarinoita isän houkuttelemisesta Virkkurin paitamalliksi ja virkkuukoukun veistämisestä. Hyvinvointiohjeena hän kehotti jumppaamaan lihasjumit auki heti käsitöiden teon jälkeen.

Oli tauon paikka. Ruokapaikoista pilkisteli jononpäitä ja gluteenivammaisena tuskin löytäisin niistä sopivaa syötävää, joten päätin siirtyä katsomon puolelle banaanin seurassa. Hieman hymyilytti, kun huomasin saapuneeni ”miesparkkiin”. Jos messuhallissa 99% oli naisia, hattuhyllyllä lymyilevistä saman verran oli miehiä. Luultavasti sieltä oli hyvät näkymät koko halliin ja oman vaimon ostoksiin.

miesparkki

Jatkoin pujottelua kojusta toiseen… tällaisia tuli vastaan…

Farnia art & craftin hyllyllä istui pikku tyttönen, joka näytti olevan samanlaisissa tunnelmissa kuin minä sillä hetkellä – käsityöähky. Mihin olenkaan ryhtynyt. Kaikkea ihanaa, kaunista ja inspiroivaa, mutta aivan liikaa näin nopeasti sulateltavaksi. Sanoin kuitenkin sielunpeililleni heipat ja jatkoin jälleen matkaa herkullisempiin tunnelmiin. Hauskoin idea messuilla (, joka oli myös taitavasti toteutettu) oli mielestäni korvapuustikorut. Hiekkakakulla oli myös paaaljon muita hilpeitä, herkkuaiheisia koruja. Toinen herkku oli Onnenpussin suolasaippuapöytä. Kauniit värit näkyvät kuvissa kyllä hyvin, mutta se oli vain puoli totuutta. Tuoksu oli niin miellyttävä, että olen hieman pahoillani ettei sitä voi välittää kuvien avulla.

sekakollaasi

Myös tuleva juhlakausi näkyi messuilla kurkkivina tonttuina. Himmelit ja nimenomaan pillihimmelit ovat mitä ilmeisemmin yksi tämän hetken trendeistä. Niitä roikkui joka toisen kojun katosta. Talven tulosta muistuttivat myös lumiukot, joiden rakentamiseen tarvitaan lumen sijasta pitkää pinnaa ja paljon kudetta.

Adalmiinan aarteet oli puoti, josta olisin voinut ostaa kaiken. Se oli mielestäni mielenkiintoisesti toteutettu messukoju, josta löytyi aina jotain uutta. Kankaisella oli mielettömän paljon ihania kangaspaloja ja olihan tuo nalle niin suloinen, että pakko oli valita se tähän mukaan. Harmi vaan etten osaa oikeastaan ommella. Ompelukone löytyy, kankaita löytyy, lankoja löytyy, vaan vielä ei ole ollut oikea hetki ryhtyä käyttämään niitä. Oli kyllä taas lähellä ettei kangasvarastot saanut lisäystä siitä huolimatta. Niin kauniita kuoseja oli monia ja idea pikkuneidille oman ”malliston” ompelemisesta on houkuttava.

askartelutarvikkeetVielä vilaus ostoksiini. Mukaan lähti siis se Virkkuri 1. En ole pikkulaukkuihminen,
mutta tuo musta laukku kutsui minua ja se on jollain tavoin niin rock, että tuhlasin siihen viimeiset käteiset. Saippua kuppeineen koristaa kohta kylppariä. Kovasti minulle lupailtiin ettei suolasaippuan pinta muutu käytössä limaiseksi, joten se varmasti säilyy kauniina kauan. Joulukorttitehtailua varten varastoin myös korttipohjia, leiman ja muutaman musteen.

saippua_kirja_kassi

Kun olin kerännyt nämä kassiini ja lähdössä kohti ulko-ovea, huomasin ihmisvirran johtavan myös toiseen halliin. Hetkinen, mitäs täällä on… toinen halli… eikä! Pelkkä ajatus messusuunnistuksen jatkumisesta alkoi särkeä jalkoja, mutta mieli ei antanut periksi. Olin varannut paluumatkan hetki aiemmin, mutta olihan minulla vielä kolme varttia aikaa. En ehkä ehtisikään syömään keskustassa, mutta toinen banaani odottaa vielä laukussa… se saisi kelvata. Toisen hallin siis juoksin läpi kelloa tarkkaillen. Löysin kuitenkin kiireestä huolimatta tuliaisiksi pikkuneidin nukelle haalarin ja tossut.

Ehdin bussille vielä ajoissa, vaikkakin hyvin nälkäisenä. Banaani taltutti nälän hetkeksi. Nälän taas iskiessä koukku ja lankakerä saivat ajatukset muualle ja kohta olinkin jo kotona, omassa sängyssä. Ei tarvinut unta odotella.

 

 

Mainokset