Salaisen neuleystävän paljastuminen

IMG_0010Salainen neuleystäväni on nyt paljastunut – Anna mun neuloo -blogin Sini. Kiitos Sinille hauskoista paketeista. Voi olla että syksyn kierros pitää jättää väliin, ainoastaan sen vuoksi että lankoja, uusia ohjeita ja ideoita on nyt niin paljon että riittää luultavasti vuoden loppuun asti. Toivottavasti ehdin aloittamaan tässä viimeisessä paketissa saapuneen sukkaohjeen kesälomalla. Aiemmin innoissani aloittamani villasukat ovat vielä erittäin pahasti kesken, sillä ne ovat sen verran haastavat taidoilleni, että vartti silloin tällöin ei riitä kuin muistamaan mihin viimeksi jäin.

Paketissa oli jälleen kerran kaikenlaista herkkua. Sisäisesti nautittavia edusti suklaa, tee ja Jenkki-purkkapakkaus. Syötäväksi kelpaamattomia löytyi käsirasvan, kasvonaamion ja huulirasvan muodossa. Täydellisiä kesämökille mukaan. Sini muisti taas meidän pikkuneitiä ja tämä kyllä heti huomasi muumitarrat paketin pohjalta. Maija-lanka on minulle uusi tuttavuus. En ole merkistä aiemmin kuullutkaan, mutta tuntui ihanan pehmeältä käsissä. Värinä vaalean vihreä on mieleinen, vaikka itselläni jostain syystä vähemmän käytetty.

Kiitos Heidille tämän kevään sny-kierroksen hostauksesta ja Sinille aina niin osuvista ja inspiroivista paketeista. Toivottavasti tämä saa jatkoa myös omalta osaltani jossain vaiheessa.

 

Mainokset

Allu ja Viivi – pienet pöllöt

imageSaanko esitellä, Allu (isosisko) ja Viivi (pikkusisko). Ihastuin näihin virkattuihin pöllöihin ensisilmäyksellä kun törmäsin niihin Prinsessajuttu-blogissa (prinsessajuttu.blogspot.fi). Ei auttanut muuta kuin tehdä sellainen omalle pikku prinsessalleni ja toinenkin syntyi siinä tekemisen huumassa.

Myös pöllöjen vastaanottaja oli tulokkaista niin innoissaan että ne  saivat heti omat paikat iltapalapöydässä ja suklaamurojakin pikkuneiti niille tarjosi ennen kuin huomasi että ”Hei, nehän nukkuu”.

 

 

Kirppislöytö – tekemättömiä töitä

Osallistuin tänään Siivouspäivään käymällä lähikoulun pihalle järjestetyllä kirppiksellä. Takerruin kirjaan. Selailin hetken sivuja ja myyjä tuli iloisena luokseni ja kysyi, haluaisinko ostaa tekemättömiä töitä. Hauskasti sanottu. Suustani pääsi aito ”haha”, koska se on niin totta, ainakin omalla kohdallani. Itseltäni löytyy hyllystä melkein metri käsityökirjoja, joissa tekemättömiä töitä riittää. Silti otin vastaan tarjouksen ja kirja lähti mukaani.

neulo virkaa kirjo ekolangastaSelasin tätä minut koukuttanutta Neulo. Virkkaa. Kirjo. Eko-langasta! -kirjaa kotona uudestaan ja uudestaan, sillä siinä on toinen toistaan kauniimpia ja oivaltavia käsitöitä. Lupaan itselleni että kaikki kirjan ihanuudet eivät jää tekemättömiksi. Erityisen suloiselta näytti Poncho. Ainoa hidaste tässä on se että olen vasta aloittanut opettelemaan neulomista, joten valmistuminen saattaa ottaa aikaa. Perusneulos onnistuu jo kunhan pitää kielen keskellä suuta, mutta hyasinttineule ja karhunvatukkaneule kuulostavat vielä hyvin kaukaisilta. Luotan ystäväni YouTuben apuun jälleen.

ponchoMyös 123-farkkuhaalari tuntui houkuttelevalta ja Eko-fedora voisi olla sellainen työ, joka onnistuisi minulta ilman suurempaa verenpaineen nousua. Muovikassimatto piristäisi kivasti kotiterassia ja ehkä mökinkin terassia ja …

No niinpä… yksi kerrallaan, ettei jää kaikki tekemättä.

 

 

Virkattuja kukkia ja suklaata

Posti piti hieman jännitystä yllä toukokuun paketin osalta. Ystäväni lähettää paketin aina erittäin ajoissa ja niin myös tällä kertaa. Sain pakettikortin ja riensin taas noutamaan lähetystä. Jouduin pettymyksekseni palaamaan kotiin tyhjin käsin. Luulin että pakettikortin saapuminen tarkoittaa, että paketti on saapunut postiin, mutta sain kuulla että se on vasta lajittelussa. Voisin seurata etenemistä lähetystunnuksen avulla. Odottelin muutaman päivän ja soitin postin asiakaspalveluun. Sain superhienoa palvelua. Selvittivät että paketti on ollut postissani koko tuon ajan, mutta se oli unohtunut kirjata hyllyynlaitetuksi. Menin noutamaan pakettia uudestaan postista. Se oli edelleen kirjaamatta, mutta tällä kertaa osasin ”vaatia” sen etsimistä. Kyllähän se sieltä löytyi.

Paketista löytyi taas kaikkea kivaa. Pikkuneiti vei heti puiset kukkanapit, jotka myöhemmin lunastin takaisin suklaapalaa vastaan. Paketista löytyi siis myös suklaata. Ystäväni oli virkannut pieniä kukkia, joissa keskellä on puinen sydän tai kukka. Tiesin heti mihin tulisin käyttämään niistä muutaman. Teen tytölle kesähatun, johon muutama kukkanen voisi sopia täydellisesti. Sain pari nippua ponnareita ja vinkin kiinnittää kukka ponnariin. Täytyy kokeilla sitäkin.

toukokuun sny-paketti

Kesän juhlapöytään laitan sny:ltä saamani mehiläisvahakynttilän ja kauniita servettejä. Mitkähän juhlat keksisin?

Paketin mukana sain kolme kerää valkoista lankaa, koukun ja huivin virkkausohjeen. Huivi saa ehkä hieman odottaa. Tällä hetkellä työn alla on toinen huivi ja se tuntuu olevan niin suuritöinen, että sen valmistuessa olen varmasti saanut vähäksi aikaa tarpeekseni huivin virkkaamisesta.

Kiitos taas niin kekseliäälle sny:lleni tästä paketista!

Oikein oikein nurin nurin

Posti toi taas paketin. En tapojeni mukaan malttanut odottaa, vaan kurvasin hakemaan paketin vielä samana iltana. Tiesin heti keneltä se on ja niin taisi tietää perheen pieninkin. Paketin kanssa kotiin palattuani hän tuli heilumaan vierelleni ja sanoi että ”Siinä on varmaan jotain minullekin”. Ja niinhän siellä olikin. En saanut pakettia vielä kokonaan auki kun muumi-ilmapallot olivat jo löytäneet omistajansa. Voi sitä riemua mikä syntyi yhdestä keltaisesta täyteenpuhalletusta ilmapallosta! Serpentiinistä tyttö ei vielä ymmärtänyt mitään… onneksi… jää jotain vappuunkin.

Kiitos sukista, sny!Kun pääsin viimein avaamaan pakettia, jäi se melkein puolitiehen minultakin kun näin paketista pullistelevat villikset. Ne sujahtivat jalkaan välittömästi sillä en tiedä mitään muuta niin ihanaa tunnetta jaloissa, kuin uudet villasukat. Sydämmellinen kiitos sukantekijälle, kuka ikinä mahdatkin olla!

Kun maltoin jatkaa paketin purkamista, löysin myös teetä ja suklaata. Täydelliset tarvikkeet käpertyä koukun ja langan kanssa sohvan nurkkaan. Se oli ensimmäinen ajatukseni, mutta välineet vaihtuivat kun tutkin pakettia vielä lisää. Puikot, iiks. Sukkaohje. Siinä se varmasti oli, maailman helpoin sukkaohje. Tätä olen etsinyt, vaan en vielä tähän mennessä löytänyt.

Olenpas kärsimätön, mutta en malttanut tämänkään asian kanssa odotella vaan oli päästävä kokeilemaan heti. Puikot pysyivät kädessä, mutta se että niitä piti olla viisi, tuotti jo hieman vaikeuksia ensimmäisillä kierroksilla. Oikein oSny-paketti huhtikuu 2015ikein nurin nurin oikein oikein nurin nurin. Niin siitä alkoi syntyä ensimmäinen sukanvarsi. Päätin tehdä nämä sukat pikkuneidille, jotta tulosta alkaisi syntyä nopeasti, eikä purkaminen tuottaisi niin suurta harmistusta. Tulosta syntyy, hitaasti, mutta varmasti.

Huhtikuun sny-paketti oli taas erittäin onnistunut ja toi iloa meidän perheelle. Ainakin naisväelle. Jatkan sukkien neulomista ja uskon että saan ne valmiiksi. Toivon siis että tyttö vetää joku päivä tekemäni uudet sukat jalkaansa.

 

Lapasilla kevättä kohti

Eilen sen sain, eilen sen heti hain… ensimmäisen paketin salaiselta neuleystävältäni.

Ensimmäinen sny-paketti - maaliskuu 2015

Ihana paketti! Isoveli lankaa turkoosina ja ruskeana sekä napit samoissa väreissä. Näin neuleohjeen paketin pohjalla ja alkoi jännittää. Huono itsetunto oman osaamisen suhteen nosti päätään ja ajattelin heti että mitä jos se onkin liian vaikea ohje, enkä osaakaan. Onhan kyseessä sentään neuleystävä, enkä ole koskaan neulonut! Iik… lapaset! Hei, täähän on virkkausta! Sitä mä osaan. Innostuin niin että melkein toivon talven vielä jatkuvan että pääsen vielä käyttämään näitä lapasia. Kevät kyllä näyttää uhkaavasti tekevän tuloaan ja pääsiäinen sen mukana. Paketista löytyikin myös pinkkejä pääsiäistipuja, jotka nähdessään pikkuneitimme totesi että ”Ella ottaa nämä!” Joku myös ehti viedä jo toisen pääsiäismunista 🙂 Itsetehty kortti lämmitti mieltä. Kiitos salaiselle ystävälleni, joka oli selvästi tehnyt paketin juuri minulle.

Pitää alkaa lapasia virkkaamaan ennen kuin kesä ehtii…

Salainen ystävä.

Viime keväänä aloin aktiivisesti seurata käsitöihin liittyviä blogeja. Sain siitä ajatuksen perustaa tämän oman blogini, joka ei nyt oikein ole ottanut tuulta purjeisiin. Ihmettelin myös mitä ovat salaiset ystävät, joiden lähettämistä paketeista niin monessa blogissa kirjoitetaan.

Sain selville mistä on kyse ja ilmoittauduin mukaan. Toisten yllättämisessä on jotain kiehtovaa, harmi vaan että en voi nähdä salaisen ystäväni ilmettä kun hän avaa pakettiaan. On tietysti mukavaa olla myös yllätettävänä. Sain jo eilen salaiselta ystävältäni ensimmäisen kortin. Jännää! Uskon että yllätän myös itse itseni ja täältä tulee kevään aikana löytymään useampikin päivitys salaisena ystävänä.

Tästäkö se alkaa?

Taidan olla väärässä… ensimmäistä kertaa ikinä, tietenkin! Saan sittenkin aikaiseksi, kun vain olen luova ja järjestän aikaa itselleni ja tekemisilleni.

Olen jo pitkän aikaa ihastellut virkattuja mattoja, jotka on tehty paksusta kuteesta. Lankakorini on pullistellut trikookuteita, joita piti hankkia heti kun löysin maton ohjeen Virkkuri-kirjasta. Virkkaaminen on yksi harvoista käsintyön muodoista, jota olen opetellut jo jonkin aikaa ja osaan perussilmukat, joten lähdin yrittämään mattoa. Kuten moni on todennut, paksulla kuteella ja koukulla virkkaaminen oli hauskaa ja helppoa. Tulostakin alkoi syntyä välittömästi. Kieli rullalla ohjetta tulkitessa ja silmukoita pyöritellessä haaveilinkin jo seuraavan maton virkkauksesta ja mielessäni shoppasin jo seuraavia kuteita. Matto edistyi ja painoakin alkoi kertyä niin että sen tunsi käsivarsissa asti. Viimeinen kierros tuntui kestävän ikuisesti. Mattoa oli jo keskeneräisenä moneen kertaan aseteltu lattialle ja sovitettu jalan alle.

image

Ylpeänä katselin ensimmäistä varsinaista käsityöprojektiani joka oli viimeistä silmukkaa myöden valmis ja mietin minne sen laittaisin. En ole vielä keksinyt. Ajattelin että se olisi hauska keinutuolin alla, mutta on vähän liian pieni siihen tarkoitukseen, joten nyt se ajelehtii sinne tänne olohuoneen lattiaa ja yrittää väistellä potalle harjoittelevan tyttösemme vahinkoja. Ehkä vielä joku päivä osaan jatkaa sitä niin että saan siitä sopivan kokoisen keinutuolille.